Maailma fyysikon silmin

Tero Heikkilä, teoreettinen fyysikko

Toimin Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina, alanani tiiviin aineen fysiikka, erityisesti nanofysiikka. Tässä blogissa tarkoitukseni on kirjoittaa fyysikon näkökulmasta maailmaan, miksei joskus myös itse fysiikkaan. 

 

  • Kolme yliopistoa Suomeen?

    11.8. 2018 Suomessa on liikaa yliopistoja. Ne ovat aivan liian pieniä, ja seemiläistä filologiaa opetetaan ainakin seitsemässätoista yksikössä. Ja toisaalta: suuri osa Suomen kehittyvistä kaupunkikeskuksista on muodostunut yliopistojen ympärille, joten niitä kannattaisi olla joka niemessä ja notkelmassa. Äärimielipiteet sikseen. Yliopistojen määrän vähennystä tukevat ainakin muutamat seikat. Lisääntyvä kansainvälinen opiskelija- ja tutkijarekrytointi nostaisi sekä opetuksen että tutkimuksen tasoa, mutta kuinkas markkinoit neljäätoista eri yliopistoa ulkomailla. Vertailun vuoksi: montako vaikkapa ranskalaista yliopistoa osaat luetella? Paitsi rekrytoinnissa, yliopistojen yhteistyötä kaivattaisiin myös aiempaa enemmän esimerkiksi laajojen tutkimusprojektien koordinoinnissa. Kannattaako kaikissa yliopistoissa olla EU-projektikoordinaattoreita? Voisiko alakohtaista tiedeviestintää parantaa, jos kullakin alalla olisi useassa yliopistossa toimiva tiedeviestijä? Uskoisin myös ... Lue lisää
  • Tavoitteeni tutkijana

    23.7. 2018 Näin kesäloman viimeisellä viikolla rupeaa yleensä miettimään omaa elämää ja omaa työtään isommasta perspektiivistä kuin vain seuraavien viikkojen aikataululla. Siihen kannustaa myös yliopiston johtamiskoulutukseen keskittyvä Pentti Sydänmaalakan kirja Älykäs johtaminen 7.0, joskin sen esimerkit ovat vähän kaukana tutkijan maailmasta. Kirjaa lukiessani kysyin kuitenkin itseltäni kysymyksen ”mihin pyrin teoreettisen fysiikan tutkijana?” Halusin nimen omaan selvittää itselleni tutkimuksen sisältöön liittyviä tavoitteitani, en niinkään asemaani organisaatiossa, rahoitukseen, tai edes tutkijan arkipäivääni – niihin liittyvät tavoitteeni ovat selkeämpiä (ei laitosjohtajaksi tms., tosin NSC-johtajuus on jo poikkeus; totta kai lisää erityisesti akateemisen tutkimuksen rahoitusta; ja arkeen mahdollisimman paljon hyviä keskusteluja eri fysiikan aiheista kollegoideni kanssa, ... Lue lisää
  • Professori Tuhatkauno, Mallory ja Obama

    9.3. 2018 Rupesin hiljattain lukemaan tyttärelleni Tintti-kirjoja, ja innostuimme kahlaamaan ne kaikki läpi. Olin lukenut ne useasti aiemminkin, mutta aina ne osaavat ilahduttaa. Pidän erityisesti huonokuuloisesta ja toisinaan hajamielisestä professori Tuhatkaunosta, joka on oikea renesanssitutkijan perikuva. Yhdessä kirjassa hän kehittää uutta ruusulajiketta, toisessa kuuhanketta. Koko ajan hänellä on jokin tutkimushanke päällä, ja usein vain oman palavan innostuksen vuoksi. Toisaalta usein hänellä on aikaa istuskella Moulinsartin linnassa kirjaa lukien tai puutarhassa kävellen. Rahoitushakemuksia hän ei tee koskaan, mutta selvästi hän osaa myös järjestää asioita niin, että ne tapahtuvat. Yhtä asiaa hän inhoaa: tutkimustyön vähättelyä. Yleensä melko rauhallinen Tuhatkauno räjähtää täysin, kun kapteeni Haddock vihjaisee ... Lue lisää
  • Lisää vai vähemmän? Miksei optimi?

    11.2. 2018 Monesti julkisessa keskustelussa esitetään väitteitä, joiden mukaan tätä tai tuota etuutta/rahoitusta/panostusta pitäisi lisätä, ja päättäjiltä kysytään pitäisikö työttömiä/yrityksiä/teollisuutta/koulutusta/tiedettä ja muuta tukea enemmän rahallisesti. Myös tutkijat hairahtuvat samaan yliyksinkertaistavaan keskusteluun. Yleisin vastaus tutkijoille tehtyyn kysymykseen sopivan rahoituksen määrästä on ”enemmän”. Matematiikan näkökulmasta tällainen keskustelu tuntuisi pitävän sisällään ajatuksen, että taloudessa on vain monotonisia funktioita. Teoreettisena fyysikkona toki funktion derivaatan merkin selvittäminen on joskus mielenkiintoista, mutta useimmiten kiinnostavin kysymys on selvittää missä on optimikohta, eli missä se derivaatta on nolla. Tämä näkyy vaikkapa kvanttimittausten teoriassa, jossa suureen mittauksen tarkkuus paranee mittaukseen käytettävän koetinkentän voimakkuutta kasvattaessa, mutta lopulta itse koetinkentän aikaansaama kohina heikentää mittaustarkkuutta. ... Lue lisää
  • Eroon portaista!

    4.2. 2018 Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi moni yhteiskunnan tulonsiirtoihin liittyvä maksu, vero, ja tuki esitetään yleensä portaittaisella asteikolla. Tämä ehkäpä oli perusteltua 1980-luvulla, jolloin tietokoneet eivät olleet kovin hyvin saatavilla, mutta nykyään asteikot ovat minusta arkaaisia, koska tietokone kuitenkin kertoo veroprosentin, maksun määrän tai tuen. Tapa saa aikaan kannustinloukkuja, kun portaan reunan läheisyydessä pienet muutokset tuloissa johtavat isoihin muutoksiin esimerkiksi verotuksessa. Verotuksessa portaiden jyrkkyyttä on pienennetty lisäämällä portaita. Siten Suomen nykyistä verojärjestelmää määrittää yli sata parametria, eikä niitä todennäköisesti muista kukaan. Miten tätä voisi yksinkertaistaa? Käyn läpi asiaa alla verotuksen kannalta, koska se koskee lähes meitä kaikkia, ja siitä on helpoin ... Lue lisää