Professori Tuhatkauno, Mallory ja Obama

Rupesin hiljattain lukemaan tyttärelleni Tintti-kirjoja, ja innostuimme kahlaamaan ne kaikki läpi. Olin lukenut ne useasti aiemminkin, mutta aina ne osaavat ilahduttaa. Pidän erityisesti huonokuuloisesta ja toisinaan hajamielisestä professori Tuhatkaunosta, joka on oikea renesanssitutkijan perikuva. Yhdessä kirjassa hän kehittää uutta ruusulajiketta, toisessa kuuhanketta. Koko ajan hänellä on jokin tutkimushanke päällä, ja usein vain oman palavan innostuksen vuoksi. Toisaalta usein hänellä on aikaa istuskella Moulinsartin linnassa kirjaa lukien tai puutarhassa kävellen. Rahoitushakemuksia hän ei tee koskaan, mutta selvästi hän osaa myös järjestää asioita niin, että ne tapahtuvat. Yhtä asiaa hän inhoaa: tutkimustyön vähättelyä. Yleensä melko rauhallinen Tuhatkauno räjähtää täysin, kun kapteeni Haddock vihjaisee kuuhankkeen olevan haihattelua. Vihjauksella saa jopa päänsä lyöneen Tuhatkaunon takaisin tajuihinsa. Ammattitaitoa myös löytyy paitsi kuuraketin suunnittelusta, myös kemiasta: Mustan kullan maassa Tuhatkauno analysoi öljyn räjähdysominaisuuksia lisäävän tabletin, tekee sille vasta-aineen ja lääkitsee Dupondt-poliiseja, jotka ovat nielleet tabletteja päänsärkylääkkeinä.

Jos nykyisiin tiederahoittajiin on uskominen, nykytutkija on kaikkea muuta kuin Professori Tuhatkauno. Rahoittajien mukaan parhaat tutkijat osaavat nähdä tulevaisuuteen. He siis keskittyvät vain aiheisiin, josta varmasti seuraa yhteiskunnalle hyötyä. Impakti eli vaikuttavuus on tullut uteliaisuuden sijaan tutkimusta ja sen rahoitusta määrittämään. Sitä vaaditaan niin Suomen Akatemian kärkihankkeissa ja lippulaivoissa kuin myös EU:n rahoittamissa tutkimusverkostoissa. Tutkimuksen vaikuttavuutta korostamalla uskotaan saatavan veronmaksajien rahoille maksimaalinen vaste. Se on kuin osakesijoittaja laittaisi rahansa vain niihin kohteisiin, jotka tuottavat. Järkevää, eikö vain?

Harmi vain, että jopa taloustieteessä on huomattu tulevaisuuden ennustamisen olevan vaikeaa ellei mahdotonta. Useiden tutkimusten mukaan ammattisijoittaja osaa valita tuottavan kohteen keskimäärin suurin piirtein yhtä hyvin kuin se, joka vain hajauttaa rahansa melko umpimähkään eri osakkeille. Samaan tulokseen voidaan päästä tutkimusrahoituksessa: tutkijat harvoin osaavat ennustaa tutkimuksensa pitkän ajan vaikutuksia. Menneestä impaktista voi toki kertoa. Tieteellä ja tutkimuksella kun on ollut aivan valtava vaikutus yhteiskuntaan, ihmisen elämään ja ympäristöön. Kari Enquistin sanoin: ”Sähköstä olette meille vieläkin velkaa”.

Tulevaisuuden vaikuttavuus toimii harvoin hyvänä motivaationa tutkimukseen. Sen sijaan korkeatasoisen tutkimuksen tärkeintä lähtökohtaa voisi kutsua ”George Mallory” -motivaatioksi, eli toisin sanoen asiaa tutkitaan, ”koska se on siellä”. Se oli myös Malloryn motivaatio kiivetä Mount Everestin huipulle. Jos tutkimukselle asettaa tarkkoja tavoitteita, parhaimmillaan pääsee niihin, eikä mihinkään muuhun. Uteliaisuustutkimuksessa sen sijaan on mahdollisuus aivan yllättäviin löydöksiin. Suuri osa tieteen olennaisimmista löydöksistä on sivutuloksia, kun tarkoitus oli tutkia jotain aivan muuta. Mallory-motivaation rinnalle toiseksi hyväksi ehdoksi voisi laittaa lauseen ”koska me voimme”. Sitä voisi kutsua vaikkapa ”Barack Obama” -motivaatioksi, ja sitä tutkimusrahoittajatkin voivat ihan järkevästi mitata.

Yhteiskunnan silmissä asiasta tekee ongelmallisen se, että Mallory/Obama-motivoitua tutkimusta on vaikea myydä. Siinä nimittäin tutkimuskysymys ei ole kovin tarkkaan selvillä. Hyvässä tutkimuksessa tärkeintä ei ole löytää vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen, vaan pikemminkin hyvä kysymys, johon voidaan vastata. Jos siis tutkimuskysymys on hyvin tunnettu, siihen on joko lähes mahdoton vastata, tai tutkimus on melko triviaalia. Tämän vuoksi ne vaikuttavuusosiot rahahakemuksissa ovat niin vaikeita. Aion tutkia tätä ja tuota, ja sillä voi olla suurikin vaikutus yhteen jos toiseenkin asiaan. Mutta mistäs minä etukäteen tiedän, jos en ole vielä varma mikä se hyvä kysymys on.

Minulle paras tutkimus on kätkettyjen aarteiden etsimistä. En tiedä missä aarteet ovat, mutta paras keino on kaivaa mahdollisimman syvältä ja tutkia asioita, koska ne ovat siellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *